Minä olin valmis antamaan henkeni
sydämesi vuoksi
Miksi siis pois luotani juoksit
Olen jo vanha ja niin yksin
Olen kadonnut huoneisiin
Ovittomiin
perjantai 24. tammikuuta 2014
Pata Jätkä
Elämä on on kaunista vaikka kuinka monesti itkisi
Sen kortit vain aina ei tasan jaettuina
Kuolema on jotain jotain mitä joskus saa syleillä,
vaikka siinä välissä joku keksisi ajan ja herätyskellon,
ja muut viisariin viisaat
Kaikki oli sen arvoista.
Luonto pitää meistä huolta,
ja aurinko nousee...
ja laskee...
Pata jätkä lepää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)