Tyhjä huone
Elämä on lyhyt, eikö vain?
Tätä nautintoa kestää hetken,
ja sitten se loppuu.
Vai loppuuko?
Loppuuko, ennen rautatiet?
Kuka ne keksi, kuka meidät
keksi?
Tai loppuivatko ne ennen kuin
niitä JA MEITÄ
keksittiinkään/tehtiinkään ?
Kumpi ja kampi tappeli ja kumpi
voitti ?
Kyseltiin joskus … PIENENä …?
En anna yhtäkään oikeata
vastausta!
Mikä minä olisinkaan antamaan,
koska en ole jumalakaan.
Elämä!
(kirjoittajan siis, kuka ja mikä olisi, ja on
kysymyksiä enemmän
täynnä kuin oma pää?)
Siis luulisin, että myös
sinun, minun, hänen, meidän, ja heidän
tietävän.
Siksi lopetan lyhyeen, koska
ei minulla ole aikaa.
Koska, tässä nyky-yhteiskunnassa
ei ole aikaa.
Väärin!
Aikaa on mutta väärille
asioille.
Oikein!
Mutta mille?
Turha alkaa kirjoittaa siitä
miten luulen, että ennen voitiin
paremmin.
kun ”oikeesti”= (slangi sana
ja jos et tiedä mitä slangi tarkoittaa tai mikään muukaan tässä kirjoituksessa
herää tulevaisuuteen bimbo, puta, maallinen kaunis ja sinä ainoa uniikki
yksilö, joita muita…, siis oikeasti…
EI OLE OLEMASSA,
EIKÄ TULE!)
Ennen tehtiin töitä, eikä
tehtiin, vaan oltiin töissä kotonakin.
Oli ruokaa, oli nälkää, oli
kurjuutta, mutta sitähän on aina
paitsi siellä, missä sinulla
on hyvä olla ja missä on?
(Nyt puhun omasta huoneesta,
siis omasta)
Nykyään ollaan, vaikka täällä
missä kaikki on ja joka hyödyntää
vain ja ainoastaan
tulevaisuutta?
Tulevaisuutta?
Mikä se on?
Mutta ne jotka eivät sitä
mieti, onnittelen!
Mikä minä olen ketään
onnittelemaan?
No en olekaan, paitsi itseäni
ja monta muuta miksi olen ja mikä olen ?
Kirjoitan tässä tyhjässä
huoneessa, tässä perkeleen tyhjässä,
tässä huoneessa ja niin
tyhjässä.
Ei se tyhjä ole, vaan täynnä!
Minä en vain näe sen täyteläisyyttä.
Vai väitätkö, että olen hullu
jos kirjoitan, että olisin onnellinen jos
joku keksisi lääkkeen siihen
miksi en oikeasti elä syömällä jaloa metallia?
Ja järsisin tätä konetta
kunnes ei olisin kuin yksi kirjain a,b,c,d,m,v ,,,öö,
riippuen millä hevosen
kielellä sinun nimesi kirjoitetaan,
vai pitäisikö sanoa teidän,
niin tuntisit elämäsi arvokkaaksi?
Sinäkin, (olet ihminen)
minäkin, (olen, ilman jopa ruskeaa
kieltäkin).
Elämme pienessä omassa päässä
jossa pitäisi yksinkertaisuus olla
kaunista.
Kuka tai mikä kertoo mikä on
yksinkertaisuus, siis se kun ihminen
on tyhmä, eläinhän on
ihmisten mielestä aina(paitsi se oma ”istu”)?
Tyhmä.
Tyhmä!
TYHMÄ!
Miksi perustelisin tuota
sanontaa?
(eihän mulla, anteeksi
minulla ole
koulutusta tuohon, mutta
sinulla pitäisi olla vai pitäisikö olla?
Lukea tämä?
Nähdä tämä?
Tuntea tämä?
Haistaa tämä?
Mikä?
Tämä tyhjä huone?
Johan sanoin, että ei tämä
ole tyhjä huone!
Edessäni on typerä kone
(siksi että minä ohjaan, mutta en määrää).
Lehmääkin lypsetään.Ja minä
ja varmaan myös sinä olet lehmä
jota lypsetään… Joskus.
Ja jos nyt tuntuu, että sinä
lypsäät niin sori että palautan
maan pinnalle, sillä sinutkin
lypsetään tavalla tai toisella.
Ainakin joskus ja jos tuntuu
että ei tunnu siltä, niin kenen
vika se on?
Kuka lypsää?
Katso kuka käärii mammonat?
Katso kuka on peilin takana,
ei sen edessä?
Edessä oleva sinun pitäisi
tuntea…
Se ei ole takanasi oleva
tyhjä huone,
se ei ole, siis vai onko se
tyhjä?
Meitä siis lypsetään kuin
maitoa !
Mutta me tarvitsemme maitoa !
Ainakin jossain vaiheessa
elämäämme,
mutta mitä sitten kun emme tarvitsekaan?
Me tarvitsemme!
Me tarvitsemme!!
Me tarvitsemme!!!
Koska, tajuamme sen mitä me
emme enää TARVITSE!
Se on ja se on
Kaiken turhuutta!
Materiaalia, Kiirettä,
suoritusta, kilpailua, paineita, tulevaisuutta ilman täyttä huonetta.
Tarvitsemme rauhaa,kiirettömyttä,ystävyyttä ja täyden huoneen
vaikka vain pelkkää happea ja onnea.
vai..
Vai…
ELÄMÄÄ !!! ?
Me emme tarvitse tai ainakaan
minä en tarvitse,
koska olen maitoni saanut ja
joku ei omaansa koskaan,
eikä päässyt sitä jakamaan,
jakamaan.
VÄÄRIN, VÄÄRIN JA VIELÄ
KERRAN VÄÄRIN!!!
Sillä tyhjässäkin huoneessa
voi olla elämää,
ja tuossa peilissä on paha ja
kaunis sielu,
mutta huone on tyhjä ja
painoton,
iloinen, synkkä ja pimeän
kuolematon.
Runo:
Ottaa nyt rinnasta peilin
kimalteet, joita silmät
siniset koittavat peittää,
peittää jotain minkä
pitäisi alkaa,
tai kuolla,
mutta tyhjä huone jatkaa,
rakas sinunkin matkaa…
Elämä on lyhyt, eikö vain?
Mutta jos ehdit, kiitos ja
syvä kumarrus, ja pitkää ikää
sinulle tyhjä huone,
sinulle rakas tyhjä huone.
Jos, sinulla ei ole edes
tyhjää huonetta?
On sinulla, mutta ehkä et näe
sitä,
niin kuin minäkään en näe
sitä sydäntä
joka tarvitsee lepoa ja
huolta.
Poltan sen loppuun, mutta
niin me kaikki jossain vaiheessa.
Opeta lapsesi arvostamaan
tyhjääkin huonetta,
opeta lapsesi arvostamaan
sydäntä ja kunnioitusta.
Opeta lapseton sinäkuvasi, ja
unelmasi olemaan, olemaan…
Tai sanoisinko näin:
Ota leppoisa asento ja katso
kohti taivasta,
väistele typerät hipit, bitit
ja nuo kuihtuneen kallion
maalliset karikot…
rentoudu ja näe se kaunein…,
Sinun huoneesi,
vain sinun huoneesi.
Edes verhot suljeittuina
J
