Tässä runossa se on Veikko.Henkilökohtaisesti kiitän ainakin Penttiä,Asseria ja Rauhaa.
Se on rauha nyt
Kauniita savuverhoja kai nuo
silmäni näkevät,
nuo
paholaisen pommit jotka peittävät
säteet
täydelliset, niin kauniin tuon tulenpunaisen auringon.
Kelopuitten
takana se kaunis koettaa pilkottaa,
vain
usva ja sumu korvissa musiikkia silloin
taitaen soittaa.
Tuo
haju palanut ja nokinen on maa nyt niin värähtelevä,
kuin
on totuuden kertoja ja lehti maatuva.
NYT ON SOTA!
NYT
ON SOTA!
Huutaen eilistä kuiskaan…
Veikon
korvaan, mutta hän ei kuule,
sillä
hän vain lepää mustunutta puunrunkoa vasten.
Katso
kuin on lehti ilmassa purjehtijana ja nyt maassa kai kauniskin joskus ollut.
Se
ruskan väreissä vielä ,niin reikäinen kuin sinä siinä savussa maatessa.
Toveri hyvä .
Se
on rauha nyt!
Ehkä
et näe,
ehkä
et kuule,
ehkä
et tunne
Se on rauha nyt!
Se on rauha
nyt!
Ja Veikon
silmät ovat auki ja niin vaiti.
