AUXILIUM

      Jotain ajatuksi,lauseita,sanoja ja vuoristoratoja ennen thernobyliä tai siis jälkeen.

                                              AUXILIUM

                                 Sinulla oli suu, joka suudellessa sulkeutui

                                            se puri kuin piru ja sen lainen sahalaitainen

                                        myrkyllinen hymyilevä kyyJ

                                            Auxiliumin oli kai syy..

                                            Mustelmat sielussa nyt polttaa roviolla pelkkää lihaa vaan,

                                            ja nuotion sammuneilla raunioilla oli se syy

                                            miksi maailma välillä valoista neptunuksen himmentyy..

                                            Kerto ?” Sun suu suudellessa sulkeutuu,

                                            sun suu hymyilevä kuin metron mutrusuu

                                            ja mun suu  se nyt sulkeutuu

                                            ja avaimet kaikki Axlsiliumin on kadonneet

siksi nauraa joutsen itkevin..”

                                            Oli maa lämmennyt jo tänne pohjolaan

                                            aurinko lämmitti kuin parhaimpina päivinä aikoinaan

                                            tätä pientä keltaista tuvan porstuaa,

jossa maali hilseiseilee kaljuun tulevaan..

                                            Oli käärmeet herännyt taas kai koloistaan

                                            ne ilosta tanssi kuin olkapäälläsi oleva omenamato

                                           ja  Auxilium sulle hymyilee vaan
                                           tänne sielun torille nyt...

käärmeitten autioon..

Pyytää hän sinut taloon.

                                            Miksi turhaan mietit meren kulkijaa

                                            mieti tätä hetkeä ja saalista ikävän vaan

                                           

                                            Oli maailma muuttunut siitä päivistä

                                            ja öistä, missä kulkee polku yksinäin

                                            ilman tuulta ja sen henkäystäkään..

                                            näistä hetkistä on ilma yhä muuttuvaa,

                                            tai pelkkää usvaa vaan…

lasinsiruja väreissä vaan..