Ehkä ei...
ILTA
JOUTSENIEN
Oli ilta kaunis kuin
kaunein taivas,
luonasi tuo äiti valkea aina sun
juoksee
siellä vesi jossain, kuin veresi suonissasi mun
siellä
ilta ajaa hiljaa yksin syliin
koskettaen kaunista maisemaa, niin kaunista jossa
sain
pienen
hetken makaa vaan
tässä hetkessä hiljaisessa ja sanattomassa
missä
aina hymysi ja lämmin rakkautesi piirtää muotokuvaa.
Oli
ilta nyt kauniina syliin laskeutunut ja nuo valkoiset joutsenet
horisonttiin
kadonneet,
ne yöhön tummuvaan oli nyt hävinneet,
pois
lähteneet
ei
tiedä koska palanneet...
On meri kauneimmillaan hetkessä
tässä ja nyt
on aika olla hetki sylissä sen
syvyyden,
on
aika olla vaan, olla vaan taulussa tämän maiseman
Joutsenet poikineen on usein katsomassa
tuolla lammen helmassa
ja
silloin on pieni hetki sydämessä kauniissa ja viattomassa
tätä
kaunista aikaa viimein maalamassa
Joutsenet
seilaa illassa
niillä katse on kai jo tulevassa,
huomisessa
ja rakkaudessa
huomisessa
ja menneessä
Silloin
sylissäsi oli niin turvallista, nyt tuntuu että maa on katoavaista
ja
meri sininen hukkuu yöhön helmoineen, johon kätketty on koko sen aarteet
nuo
kasvatuksen helmet jotka seilaa
simpukan sydämessä edelleen,
niin
kuin joutsenet valkeat suutelee sametin pehmeää merta iltaisin..
ne
tanssii sinun mieleen kaiken kauniin illan pehmeisiin
ja
uniin valkeisiin…
Tästä kertosäe?
purjehtii nyt illan lainehilla
nuo valkoiset höyhenet
tuulta
niitten purjeisiinsa antoivat äidit parhaimmat,
kuin
joutsenet valkoiset ne valaisevat illat nämä kauneimmat,
nämä
kauneimmat ovat ilta nyt joutsenien..
ilta joutsenien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti