Veikon Rauha

Suomea puolustaneille urheille kuolleille ja niille vielä harvoille elossa oleville iso kiitos, että voimme tuntea, ymmärtää, lukea ja puhua rakasta isänmaamme kieltä.
Tässä runossa se on Veikko.Henkilökohtaisesti kiitän ainakin Penttiä,Asseria ja Rauhaa.

Se on rauha nyt

 

Kauniita savuverhoja kai nuo silmäni näkevät,

                                                          nuo paholaisen pommit jotka peittävät

                             säteet täydelliset, niin kauniin tuon tulenpunaisen auringon.

 

                             Kelopuitten takana se kaunis koettaa pilkottaa,

                                                          vain usva ja sumu korvissa musiikkia silloin

 taitaen soittaa.

 

                             Tuo haju palanut ja nokinen on maa nyt niin värähtelevä,

                                                          kuin on totuuden kertoja ja lehti maatuva.

NYT ON SOTA!

                                                          NYT ON SOTA!

Huutaen eilistä kuiskaan…

                             Veikon korvaan, mutta hän ei kuule,

                             sillä hän vain lepää mustunutta puunrunkoa vasten.

 

                             Katso kuin on lehti ilmassa purjehtijana ja nyt maassa kai kauniskin joskus ollut.

                             Se ruskan väreissä vielä ,niin reikäinen kuin sinä siinä savussa maatessa.

Toveri hyvä .

                                                          Se on rauha nyt!

                                                          Ehkä et näe,

                                                          ehkä et kuule,

                                                          ehkä et tunne

                                                          Se on rauha nyt!

                                   Se on rauha nyt!

 

Ja Veikon silmät ovat auki ja niin vaiti.