VENI
VIDI VICI
Tulin!
Pienenä
verenpunaisena kirkuvana,
kauriin
viimeisinä hetkinä,
metsästäjän
tähtäimeen en osuneena,
kai
moni sitä toivoneena.
Näin!
Lempeät
ja kauniit kasvot hänen,
ne
mua paimentaen tähän maailmaan tai
johonkin
elämän taipaleelle opastaen,
ja
mä kapinoiden sitä kait noudattaen.
Voitin!
Kaiken
minkä aloitin, monet jo pois heitin,
silti
pienen kukkulan valloitin,
ja
sinne!
Ilman,
maan ja rakkauden sieluni siemenen
mä
istutin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti