Tyhjä Huone

Tyhjä huone

Elämä on lyhyt, eikö vain?

Tätä nautintoa kestää hetken, ja sitten se loppuu.

Vai loppuuko?

Loppuuko, ennen rautatiet?

Kuka ne keksi, kuka meidät keksi?

Tai loppuivatko ne ennen kuin niitä JA MEITÄ

keksittiinkään/tehtiinkään ?

Kumpi ja kampi tappeli ja kumpi voitti ?

Kyseltiin joskus … PIENENä …?

En anna yhtäkään oikeata vastausta!

Mikä minä olisinkaan antamaan, koska en ole jumalakaan.

Elämä!

 (kirjoittajan siis, kuka ja mikä olisi, ja on kysymyksiä enemmän

täynnä kuin oma pää?)

Siis luulisin, että myös sinun, minun, hänen, meidän, ja heidän

tietävän.

Siksi lopetan lyhyeen, koska ei minulla ole aikaa.

Koska, tässä nyky-yhteiskunnassa ei ole aikaa.

Väärin!

Aikaa on mutta väärille asioille.

Oikein!

Mutta mille?

Turha alkaa kirjoittaa siitä miten luulen, että ennen voitiin

paremmin.

kun ”oikeesti”= (slangi sana ja jos et tiedä mitä slangi tarkoittaa tai mikään muukaan tässä kirjoituksessa herää tulevaisuuteen bimbo, puta, maallinen kaunis ja sinä ainoa uniikki yksilö, joita muita…, siis oikeasti…

EI OLE OLEMASSA,

EIKÄ TULE!)

Ennen tehtiin töitä, eikä tehtiin, vaan oltiin töissä kotonakin.

Oli ruokaa, oli nälkää, oli kurjuutta, mutta sitähän on aina

paitsi siellä, missä sinulla on hyvä olla ja missä on?

(Nyt puhun omasta huoneesta, siis omasta)

Nykyään ollaan, vaikka täällä missä kaikki on ja joka hyödyntää

vain ja ainoastaan tulevaisuutta?

Tulevaisuutta?

Mikä se on?

Mutta ne jotka eivät sitä mieti, onnittelen!

Mikä minä olen ketään onnittelemaan?

No en olekaan, paitsi itseäni ja monta muuta miksi olen ja mikä olen ?

Kirjoitan tässä tyhjässä huoneessa, tässä perkeleen tyhjässä,

tässä huoneessa ja niin tyhjässä.

Ei se tyhjä ole, vaan täynnä! Minä en vain näe sen täyteläisyyttä.

Vai väitätkö, että olen hullu jos kirjoitan, että olisin onnellinen jos

joku keksisi lääkkeen siihen miksi en oikeasti elä syömällä jaloa metallia?

Ja järsisin tätä konetta kunnes ei olisin kuin yksi kirjain a,b,c,d,m,v ,,,öö,

riippuen millä hevosen kielellä sinun nimesi kirjoitetaan,

vai pitäisikö sanoa teidän, niin tuntisit elämäsi arvokkaaksi?

Sinäkin, (olet ihminen)

minäkin, (olen, ilman jopa ruskeaa kieltäkin).

Elämme pienessä omassa päässä jossa pitäisi yksinkertaisuus olla

kaunista.

Kuka tai mikä kertoo mikä on yksinkertaisuus, siis se kun ihminen

on tyhmä, eläinhän on ihmisten mielestä aina(paitsi se oma ”istu”)?

Tyhmä.

Tyhmä!

TYHMÄ!

Miksi perustelisin tuota sanontaa?

(eihän mulla, anteeksi minulla ole

koulutusta tuohon, mutta sinulla pitäisi olla vai pitäisikö olla?

Lukea tämä?

Nähdä tämä?

Tuntea tämä?

Haistaa tämä?

Mikä?

Tämä tyhjä huone?

Johan sanoin, että ei tämä ole tyhjä huone!

Edessäni on typerä kone (siksi että minä ohjaan, mutta en määrää).

Lehmääkin lypsetään.Ja minä ja varmaan myös sinä olet lehmä

jota lypsetään… Joskus.

Ja jos nyt tuntuu, että sinä lypsäät niin sori että palautan

maan pinnalle, sillä sinutkin lypsetään tavalla tai toisella.

Ainakin joskus ja jos tuntuu että ei tunnu siltä, niin kenen

vika se on?

Kuka lypsää?

Katso kuka käärii mammonat?

Katso kuka on peilin takana, ei sen edessä?

Edessä oleva sinun pitäisi tuntea…

Se ei ole takanasi oleva tyhjä huone,

se ei ole, siis vai onko se tyhjä?

Meitä siis lypsetään kuin maitoa !

Mutta me tarvitsemme maitoa !

Ainakin jossain vaiheessa elämäämme,

mutta mitä sitten kun emme tarvitsekaan?

Me tarvitsemme!

Me tarvitsemme!!

Me tarvitsemme!!!

Koska, tajuamme sen mitä me emme enää TARVITSE!

Se on ja se on

Kaiken turhuutta!

Materiaalia, Kiirettä, suoritusta, kilpailua, paineita, tulevaisuutta ilman täyttä huonetta.

Tarvitsemme rauhaa,kiirettömyttä,ystävyyttä ja täyden huoneen
vaikka vain pelkkää happea ja onnea.

vai..

Vai…

ELÄMÄÄ !!! ?

Me emme tarvitse tai ainakaan minä en tarvitse,

koska olen maitoni saanut ja joku ei omaansa koskaan,

eikä päässyt sitä jakamaan, jakamaan.

VÄÄRIN, VÄÄRIN JA VIELÄ KERRAN VÄÄRIN!!!

Sillä tyhjässäkin huoneessa voi olla elämää,

ja tuossa peilissä on paha ja kaunis sielu,

mutta huone on tyhjä ja painoton,

iloinen, synkkä ja pimeän kuolematon.

 Runo:

Ottaa nyt rinnasta peilin kimalteet, joita silmät

siniset koittavat peittää,

peittää jotain minkä

pitäisi alkaa,

tai kuolla,

mutta tyhjä huone jatkaa,

rakas sinunkin matkaa…

Elämä on lyhyt, eikö vain?

Mutta jos ehdit, kiitos ja syvä kumarrus, ja pitkää ikää

sinulle tyhjä huone,

sinulle rakas tyhjä huone.

Jos, sinulla ei ole edes tyhjää huonetta?

On sinulla, mutta ehkä et näe sitä,

niin kuin minäkään en näe sitä sydäntä

joka tarvitsee lepoa ja huolta.

Poltan sen loppuun, mutta niin me kaikki jossain vaiheessa.

Opeta lapsesi arvostamaan tyhjääkin huonetta,

opeta lapsesi arvostamaan sydäntä ja kunnioitusta.

Opeta lapseton sinäkuvasi, ja unelmasi olemaan, olemaan…

Tai sanoisinko näin:

Ota leppoisa asento ja katso kohti taivasta,

väistele typerät hipit, bitit ja nuo kuihtuneen kallion

maalliset karikot…

rentoudu ja näe se kaunein…,

Sinun huoneesi,

vain sinun huoneesi.

Edes verhot suljeittuina

J