Mies ja varjo

Sanoitusta:

Runosta mies ja varjo.

Mies ja varjo

                 Sinun kyyneleet nyt unohtuneet päivään eiliseen,

                             mutta mies varjoineen juo taas murheeseen

                             juo murheeseen ja ikävään eilen ja tänään

                             tänään ja eilen jo kaiken nähtyään

                             Sinä olit, tai minä olin tosi mies nahkaisissa bootseissaan

 seisot taas katulampun varjossa

ja rankkasateessa..

jossa tippuvat koivun lehdet pisaroiksi jo kevääseen..

minä olin, mutta sinä et koska sulla

oli jäänyt hame helmasta kiinni asfalttiin

taivaskin itkee nyt kai murheeseen…

kerto.                 ”on vielä muistissa tivolit, hattarat ja tulevat

kyyn puremat ja ennustajaeukon sanomat..

iloiset ja mukavat ne kaikki nyt kai kaukana..

ja mies varjoineen kaikki nuo nyt muistanee

oli niin palasissa haaveet eiliset ja menevät

kutemat ja iltamat nuo kuunsillan nyt katkomat satamat..

murheelliset ja ikävät ne kaikki niin kauan on lähellä ja kaukana

ja mies varjoineen jäi yksin sateeseen”

                            

                             Olemme sodassa pisaroitten ja suolaisten

                             kävellen tai juosten yli vuorten ja ojien..

                             miksi suu on sun janoisin? Sen nielee nyt aiheen ylpeyden..

                             miksi ei kestänyt kuin ilon ja surun hetken

                             aamun nousun ja tulevan kuun retken..

 johon arpi pieni jää,

                             aina se arpi vain sydämeen jää

                            

sillä kukaan ei sateessa kyyneleitäsi nää

se syö sisintä ja saa tuntemaan pientä häpeää..

Oot vain varjo miehestä varjojen ajoista entisien,

mutta lupaan

palaan luoksesi tuntien tunteen rakkauden..

varjoista miehen ja vahvuuden,

sen vahvuuden.